Imminent / Synapscape - The Incredible Three (7")
Ant-Zen, 2004
Uusi Imminentin ja Synapscapen yhteistyölevy ilmestyi täysin ilman ennakkovaroitusta. Parin vuoden takaiseen mainioon Screenwalkingiin verrattuna tällä ei kuitenkaan ole juurikaan musiikillisia tai esteettisiä yhtymäkohtia. The Incredible Three on 7”-singletrilogian ensimmäinen osa ja kontekstinsa se hakee yllättäen italowesternien maailmasta.
Musiikillisesti tämä tematiikka on voimakkaimmin läsnä A-puolen ainoassa kappaleessa Sabittae. Synapscapelle ominaisesti kolisevaa, laukkaavaa rytmiä maustetaan suoraan westerneistä samplatuilla ylväillä torvi- ja kitaramelodioilla. Meno tuo väistämättä mieleen Dead Hollywood Starsin, jota olisi vain remiksattu aggressiivisemmaksi. Ei ole paljosta kiinni etteikö kappale menisi kokonaan huumorin puolelle, mutta vahva ja tarttuva rytmi onnistuu kuitenkin pitämään sen kasassa tehden kappaleesta levyn selkeän kohokohdan.
B-puolelta sen sijaan ei juurikaan ratsastella auringonlaskuun. Tseyaa Kini voisi olla kuin mikä tahansa Synapscapen oma kappale vokaaleineen kaikkineen ollen kelvollinen muttei mitenkään erikoinen raita. Imminentin vaikutusta ei löydy myöskään kappaleesta Asaayi, joka on lähinnä pikainen ilottelu. Se perustuu lennokkaiden puhtaiden synariffien ja voimakkaasti särjettyjen rumpujen kombinaatioon. Parin minuutin energinen paukuttele ei kuitenkaan johda mihinkään ja jättää turhanpäiväisen täytteen vaikutelman.
The Incredible Three hämmentävä ja ristiriitaisia tunteita herättävä julkaisu. Vitsiä ei viedä loppuun asti, sillä vain yksi kolmesta kappaleesta hyödyntää westernisampleja. Kaiken lisäksi vitsi ei ole edes uusi, sillä edellä mainittu Dead Hollywood Stars on jo sitä käyttänyt. Myös Imminentin osuutta kappaleisiin saa hakemalla hakea. Synapscapen tyylin dominoidessa ja yhtyessä leikkisämpiin elementteihin, ei voi välttyä assosiaatioilta heidän sivuprojektiinsa Cell Auto Mataan, jonka julkaisuna tämä pieni levy olisi paljon enemmän kotonaan.
The Incredible Three jää lähinnä kuriositeetiksi. Cell Auto Matan debyyttiin viehtyneet pitänevät tästä varmasti ja kyllä levyltä yksi kelvollinen klubibiisi irtoaa, mutta kokonaisuutena sitä vaivaa johdonmukaisuuden puute. Henkilökohtaisesti ottaisin mieluummin kumman tahansa artistin uuden levyn kuin tällaisia huumoriprojekteja. Toivottavasti trilogian kahdella seuraavalla osalla Imminent ja Synapscape saavat kuitenkin yhteispelinsä toimimaan hieman sujuvammin.
---
-vtl