SKM-ETR - The Rugged Meat Cleaver (CD)

Eibon Records, 2004

(Vaikka levy-yhtiöksi on merkitty vain Eibon Records, on levy itseasiassa Eibonin ja toisen italialaisen yhtiön Stridulum Recordsin yhteisjulkaisu.)

Kanadan meluisin kadunlakaisija sai lokakuun alussa vihdoin julkaistua ensimmäisen täysimittaisen albuminsa. Toisin kuin noin korttelikierroksen mittaisten aiempien 3" levyjen, kerkeää tämän The Rugged Meat Cleaveriksi kastetun esikoisen tahtiin siivota lähiömaisemaa rupusakista jo kokonaisen kaupunginosan verran. Sisältönä levyllä nimittäin on 9 raitaa taattua SKM-ETR-laatua, ja niistä vain yksi on kuultu missään muodossa artistin aiemmilla levyllä.

Levyn aloituksena toimiva Aborigutter tarjoaa hieman tämän levyn edeltäjiä muistuttavaa meininkiä, ja tutustuttaa samalla uuden kuulijan curb stomp-tyylisellä lämminhenkisyydellä siihen, mitä seuraavalta tunnilta voi odottaa. Puhesamplen mittaisen aloituksen jälkeen nimittäin kerääntyy kaiuttimiin katkonainen, rutiseva ja hyvin tukeva meluvalli, jonka päälle pitch shifterillä käsitellyt vokaalit istuvat täydellisesti. Riippuen tietysti siitä mitä power electronicsista ajattelee saa tämä raita varmasti joko kiinnostumaan loppulevystä, tai laittamaan soittimesta virrat pois ja etsimään jotain muuta.

Aborigutteria seuraava We Are Going to Eat You puolestaan esittelee uuden puolen SKM-ETR:n musiikista, sillä biisi alkaa lämpimillä, joskin särön alle upotetuilla, yllättävän pehmeillä synasoundeilla joista kutoutuu yhteen varsin kaunis melodia. Vaikka toteutus onkin erilainen, on sointukulun selkeä läsnäolo yhtä piristävää kuin hieman samantuntuisessa Nicole 12:n Substitute-levyn aloitusraidassa. Muutaman minuutin jälkeen melodia hukkuu tasaisen meluvallin alle, joka tyylikkyydestään huolimatta on hieman turruttava kokemus, sillä se jatkuu hyvin samanlaisena melkein viisi minuuttia.

Seuraavana vuorossa on BFI Law, jonka mukana kehään astuu Brethren vierasvokalistin ominaisuudessa. Jostain selittämättömästä syystä biisin intro kuulostaa omaan korvaani kuin lihamyllyn läpi menneeltä The Orbilta, mutta itse biisi on tasaisen jyräävää, selkeärakenteista ja myös jokseenkin rytmikästä voimaelektroniikkaa. Brethrenin vokaaliraita tosin ärsyttää itseäni jonkin verran, mikä voi johtua siitä, että se on varsin tasapaksua rääkymistä jokseenkin rasittavalla äänellä. Onneksi teoksen kertosäe antaa vastinetta koko rahalla suorastaan rentouttavan raskaiden soundien avulla, joiden päällä kuuluu mukavana lisäyksityiskohtana hyvin paljon rekan peruutusmerkkiä muistuttava ääni, joka ikään kuin ilmoittaa BFI:n tulleen paikalle.

Lunch Bag Suicide on keskimittainen ja tasaisen raskas kokemus, joka ei kuulu levyn huippuhetkiin, muttei myöskään ole missään nimessä huono teos. Sitä seuraava Break Your Face taas pudottaa leuan lattiaan, sillä se on jotain mitä SKM-ETR:n levyltä ei olisi tullut mieleen odottaa. Biisi nimittäin sisältää hidastempoisen, rennon ja hieman hiphopahtavan biitin, jonka päällä liikkuu edestakaisin useampi kerros keski- ja korkeataajuuksista suhinaa, sekä raivoisa, mutta hyvin epäselvä lauluraita. Puolessa välissä biisiä tapahtuu vokalistin vaihto, ja raidan toisen osuuden hoitaa Slogun ominaisella tyylillään. Break Your Face on kuin äärimmäisen raaka ja pelkistetty versio 2nd Gen:stä, ja samalla myös yksi levyn positiivisimmista yllätyksistä.

Hieman harmittavasti tyylikästä Break Your Facea seuraa kaksi tasapaksumpaa raitaa. Thana.45 ja Just Another Cunt ovat nimittäin molemmat varsin tasaista ja staattista menoa alusta loppuun, mikä tekee näistä yli kuusiminuuttisista biiseistä jokseenkin puuduttavia. Jälkimmäisessä biiseistä tosin on omituinen ja kiehtovan surumielinen tunnelma, jonka ansiosta sitäkin kuuntelee mielikseen. Näitä teoksia seuraava Prostitute Wanna-Be palaa We Are Going to Eat You:n linjoille siinä mielessä, että sekin alkaa melodiarakenteella, joka intron jälkeen haudataan meluvallin taustalle. Teoksessa vuorottelevat erittäin toimivasti enemmän melodiaan ja enemmän painostavaan meluun nojaavat osuudet, ja väittäisinkin raidan kuuluvan ehdottomasti levyn parhaisiin.

Levyn lopettaa Sainthood (New Found Religion), jonka alkuperäinen versio ilmestyi vain tiukan rajattuna PACrec-käyntikorttijulkaisuna. The Rugged Meat Cleaverin versio on alkuperäistä suoraviivaisempi ja pidempi, eikä se tarjoa kuin lyhyitä hengähdystaukoja. Biisin kuorosampletaustat ja kaiuttimia kurittavat rätinäpurkaukset ovat mitä maittavin yhdistelmä. Hieman oudosti tosin raita loppuu kuin seinään.

Yhteenvetona The Rugged Meat Cleaver on tinkimätön paketti hyvää voimaelektroniikkaa, enkä keksi nykyisestä jenkki-pe:stä nauttiville mitään tekosyytä olla olematta tämän lihakirveen asiakaspäädyssä. Tekniseltäkin puolelta se saa puhtaat paperit, sillä levyn sointi on puhdas ja kovaääninen, ja äänen eri kerrokset erottaa toisistaan selkeästi. Seuraavaa levyä odotellessa tämä taitaa pyöriä soittimessani kunnes joko soitin tai naapurit hajoavat.

---
-Scinet

The Rugged Meat Cleaver on ensimmäinen kunnollinen kosketukseni SKM-ETR:in tuotantoon ja myös minut se onnistuu vakuuttamaan artistin kyvyistä. Aggressiiviset ja tunnelmalliset elementit ovat erinomaisesti tasapainossa ja kappaleet ovat rakenteiltaan hyvin jäsennellyn ja jopa sävelletyn oloisia. Tässä mielessä assosiaatioita syntyy Navicon Torture Technologiesiin. SKM-ETR kuulostaa kuitenkin paljon urbaanimmalta ja tuoreemmalta ollen ulosanniltaan huomattavasti vähemmän sisäänpäin kääntynyt tai korniuteen asti ahdistunut.

Yksittäisistä kappaleista olen sen verran paljon samaa mieltä yllä kirjoitetun kanssa, että tyydyn vain allekirjoittamaan kollegani yksityiskohtaisemman analyysin. SKM-ETR on ehdotonta parhaimmistoa voimaelektroniikan uusien tulokkaiden saralla ja siihen tutustumista voi varauksetta suositella genren ystäville.

---
-vtl