Dazzling Malicious - Don't Like (CD)

Pflichtkauf, 2004

Don't Like on tämän vuoden Maschinenfestillä ensimmäisen kerran lavalle kiivenneen saksalaisen Dazzling Maliciousin debyyttialbumi. Levy-yhtiö Pflichtkaufin aiempiin julkaisuihin tutustuneille ei liene mikään yllätys, että Dazzling Malicious on hyvin suoraviivaista rytminoisea samalle yhtiölle levyttäneiden Config.sys:n ja P.A.L.:n tyyliin. Don't Like:llä bändi ei edes yritä keksiä pyörää uudestaan, vaan tyytyy lähinnä ottamaan siitä nastat pois ja kiillottamaan vanteet.

Piituutta levyltä löytyy noin tunnin verran kymmenelle raidalle ja kahdelle MonoSysin tekemälle remiksille, mikä on melkoisen tuhti annos, sillä vaihtelua ei levyltä suuremmin löydy. Kiteytettynä levyn jokaisen biisin juju on nimittäin olla pienestä instrumenttimäärästä rakennettua, muutamaa looppia vuorottelevaa, kovaäänistä ja rosoista, muttei erityisen raskasta rytmimekkalaa hieman Muted Logicin tyyliin. Tässä tapauksessa vähäinen äänimäärä toimii levyä vastaan, sillä biisit kuulostavat suuren osan ajasta varsin autioilta ja lähes jokainen raita jumputtaa kylmästi eteenpäin ensimmäisestä sekunnista alkaen aivan loppuunsa saakka. Monosysin remiksitkään eivät linjasta suuremmin poikkea, mitä nyt ovat sihisevämpiä ja diskanttisempia.

Vaikka tällaisen tasaisen, monotonisen kolinan kuvittelisi olevan kuin kotonaan tanssilattialla, ei enemmistö Don't Liken biiseistä sovellu klubisoittoon laisinkaan. Pääasiassa tämä johtuu niiden hitaudesta ja siitä, että ne nopeutettuinakin kuulostavat jotenkin laiskan oloisilta. Oikeastaan vain raidat Comet ja Hekatombe tuntuvat olevan klubikelpoisia muiden ollessa joko liian löysiä tai vain liian tylsiä - tosin eivätpä kaksi edellämainittuakaan mitään vaihtelevuuden mestarinäytteitä ole.

Don't Likellä on kyllä kipinää siellä täällä, mutta mikään levyllä ei varsinaisesti sytytä mielenkiintoa ja lopputulos onkin tasapaksu ja varsin ilmeetön pannukakku. En oikein tiedä mihin levyä voisi käyttää sillä kotikuunteluun se on jokseenkin tylsää ja hieman rasittavaakin, kun taas klubisoittoon siitä ei kelpaa kuin pari hassua raitaa. Toivotaan että Dazzling Malicious saa materiaaliinsa hieman monipuolisuutta tulevilla julkaisuillaan, sillä tällaisenaan ei bändistä oikein löydy mitään mikä sen erottaisi monesta muusta keskiverrosta rytminoiseaktista.

---
-Scinet

Se, että Don’t Like on Dazzling Maliciousin ensimmäinen julkaisu, kuuluu levyltä voimakkaasti läpi. Studioon olisi kannattanut varmastikin jäädä vielä vähäksi aikaa hieman omaperäisempiä soundeja hakemaan ja rumpuohjelmointia monipuolistamaan. Levyn kappaleet tuntuvat vähän siltä, että aina kun keksitty uusi rumpulooppi, on sen ympärille myös rakennettu kappale varioimalla soundia presetin kuuloisilla, varsin käytetyillä efekteillä.

Kaikkien levyn kappaleiden ideat kondensoituna pariin kappaleeseen olisi levystä voinut jäädä useampikin varsin tarttuva esitys käteen. Tällaisenaan siltä jää mieleen vain artistin rauhallisempaa, mutta tarttuvampaa puolta esittelevä Dissident, sekä tanssikappaleista jokseenkin trance-henkinen Comet. Kaksi kappaletta kahdestatoista ei tarjoa paljoa vastinetta rahoille. Varsinkin kun nekin kaksi ovat vain keskinkertaisia verrattuna rytminoisen nykytasoon.

---
-vtl