Axiome - Il Pleut Des Cordes (LP)
Ant-Zen, 2005
Axiomen edellinen LP, Va-t-il faire beau?, yllätti minut positiivisesti mielipuolisella breakcoren ja rytminoisen sekoituksellaan. Nyt tämä Imminentin ja C-Drikin yhteisprojekti on palannut uuden Il Pleut Des Cordes –LP:n muodossa ja luvassa on jälleen häiriintynyttä samplaamista, konekiväärinopeudella biittejä sylkeviä säksättäviä sekvenssereitä ja aimo annos vinksahtaneita äänimanipulaatioita ja yksityiskohtia.
Zieverdera ei ole avaukseksi erityisen vahva, vaikka tuhotun surffirokin ja nykivien rumpuraitojen yhdistelmä onkin taidokkaasti koostettu. Kappaleessa on liikaa turhan kikkailun tuntua, eikä loppuun sijoitettu kaoottinen paukutus istu kokonaisuuteen. Sen sijaan Bidjak takoo raskaita biittejä jo paljon vakuuttavammin tuoden jossain määrin mieleen Xanopticonin tuotannon. Vauhtiaan tasaisesti kiihdyttävässä epileptisessä teoksessa ei juurikaan ole selkeää seurattavaa rytmiä, mutta kaikessa hurjuudessaan se on silti tarttuva ja täysin selittämättömällä tavalla johdonmukainen. Huomattavasti hitaampi Bérloke kallistuu selvästi enemmän tummasävyisen IDM:n puolelle hitaasti rakentuvilla glitch-soundeilla ja etäisesti surisevilla droneillaan.
Kääntöpuolella Jweu Su L’Sâbe aloittaa rauhallisesti, mutta metallisesti kolisevat biitit ottavat pian komennon. Raivoisan meluisaksi kehittyvän breakcore-mätön kruunaa Imminentille tyypillinen etäinen, mutta erittäin uhkaava melodisuus. Albumin todellinen bilehitti on kuitenkin käsittämättömän tarttuva Nonante-Dix, joka yllättää suoraviivaiselle rakenteellaan. Tasaisen biitin päälle kasataan kuitenkin sen verran eri suuntiin nykiviä rumpuraitoja yllättäviä sampleja, että hetki siinä varmasti menee yhdellä jos toisellakin ennen kuin kappaleeseen pääsee täysin sisälle. Levy päättyy hyvin meluisissa ja kaoottisissa, mutta varsin mitäänsanomattomissa merkeissä kappaleeseen Smoutebol Et Snottebel, joka edustaa Axiomea heikoimmillaan tekniikkansa suvereenisti hallitsevana, mutta liialliseen kikkailuun sortuvana artistina.
Vaikken enää kovin suuri tällaisen breakcore-roiskeen ystävä olekaan, on Axiomen mielipuolisessa tyylissä silti edelleen jotain vetoavaa. Verrattuna edeltäjäänsä, Il Pleut Des Cordes kallistuu soundeiltaan ja osittain myös rakenteeltaan enemmän IDM:n puolelle. Nopeudesta ja raskaudesta ei kuitenkaan jouduta tinkimään, ja Imminentistä tutun uhkaavuuden korostumista useissa kappaleissa voi pitää vain tervetulleena tekijänä. Il Pleut Des Cordes on samaan aikaan hauska, mutta myös raaka ja vaikea albumi, joka ei taatusti ole kaikkien mieleen edes rajoitettuina annoksina. Sen sijaan jos uuden Autechren, Venetian Snaresin ja Imminentin sekoitus kuulostaa hyvältä, tässä on albumi juuri sinua varten.
---
-vtl