self-released, 2005
Italialainen vuonna 2003 perustettu The Deviated Sister T.V. julkaisi tämän vuoden kesäkuussa debyytti-mini-cd:n nimeltä The Coming of the 1st Generation. Tämä kaksijäseninen bändi on siis varsin uusi tulokas italia-industrialin joukossa, mutta sitäkin kiinnostavampi, sillä he listaavat vaikutteikseen mm. SPK:n, Converterin ja Merzbow:n.
Viisiraitainen The Coming of the 1st Generation on periaatteessa konseptialbumi, joka ammentaa inspiraationsa televisioiden ensimmäisen sukupolven tulosta koteihin, kuvaten niitä lähes Lovecraftmaisina mieleen tunkeutuvina parasiitteina. Konsepti ei pahemmin tule tielle levyä kuunneltaessa, sillä varsinaisia vokaaleja kappaleissa ei ole, eikä kuulijaa myöskään ahdistella yliannoksella puhesampleja. Musiikilliselta sisällöltään levy on varsin suoraviivaista ja vähäeleistä rytminoisea, jolla on paljon enemmän yhtymäkohtia tyylin pioneereihin ja power electronicsiin kuin vaikkapa nykyiseen Ant-Zen-tuotantoon.
Levyn avaajaksi valikoitu nimikkoraita on erittäin positiivinen kokemus. Raita on koko kestoltaan tasaisesti looppaavaa, rujoa ja voimakkuudestaan johtuen jatkuvasti clippaavaa melua, jota sen jatkuvasti toistetusta perusrakenteesta huolimatta kuuntelee mielellään, sillä teos on täynä toinen toistaan oudompia taustääniä, jotka lähinnä tuovat mieleen vanhat radiolaitteet, tosin useammankin efektin läpi ajettuna. Kappale on lupaava aloitus levylle, ja saa varmasti kiinnostuksen muita raitoja kohtaan heräämään.
Ikävä kyllä seuraava kappale Weapons of Mass Distraction ei vakuuta samalla tavalla. Samankaltaiseen yksinkertaiseen peruslooppiin rakennettu teos ei sisällä riittävän voimakkaita ja rumia ääniä kurittaakseen kuulijaa kunnolla, ja on jokseenkin mitäänsanomaton. Se myös alkaa ja loppuu varsin yhtäkkiä kehittymättä mihinkään välillä ja jääden siten keskeneräisen tuntuiseksi. Invasion of the Cathodic Worms paikkaa edellisen raidan puutteita terävämmällä ja taajuuksia paremmin hyödyntävällä tyylillä. Kappale on juuri sen pituinen, ettei se tunnu jäävän kesken, muttei myöskään viivy kaiuttimissa pidempään kuin on tervetullut. Juuri tällä tavalla saadaan minimalistisesta kappalepohjasta puristettua ulos sen kaikki potentiaali.
They Come from the Screen (at Midnight) on aiempia raitoja progressiivisempi, joskin yhtä kolkko ja suoraviivainen. Levyn päättävä, Runes Orderin Claudio Dondon kanssa yhteistyönä tehty We Have Made a Religion! puolestaan on levyn outo lintu. Melua lähinnä uhkaavana taustana sisältävä, halpoihin mutta riittävän täyteläisiin synajousiin ja hyvin minimaaliseen biittiin nojautuva kappale tuntuisi olevan enemmän kotonaan vaikkapa Lossin tuotannossa. Kappale ei ole hassumpi, mutta tuntuu olevan väärässä paikassa ottaen huomioon levyn muun tyylin.
On mukavaa tutustua uuteen bändiin joka tarjoaa häpeämättömästi kuultavaksi viimeistelemättömän oloista, tasaisen muuttumatonta melua jonka pääosassa on toistuvasti tarttuva, joskaan ei tanssittava, vihamielinen rytmi. Rytminoisen valtavirran suuntaan pettyneiden kannattaa laittaa nimi mieleen, sillä tämä kiekko on omakustanteeksi suorastaan mainio.
---
-Scinet