Institut - The Struggle Never Ended (CD)
Cold Meat Industry, 2005
Pienen ihmisen puolestapuhujan Institutin rivit hajosivat jo jokin aika sitten, mutta vasta The Struggle Never Ended on ainoan jäljelle jääneen jäsenen Lirim Cajanin ensimmäinen täysin yksin Institut-nimen alla tekemä levy. Aiemmalla Live Like Traitors, Die Like Traitors:lla oli myös lähteneen jäsenen Johannan kädenjälkeä, mutta ei hänen kuvioista poistumisensa voi sanottavammin bändin soundiin väittää vaikuttaneen.
Institutissa on edelleen kyse lo-fi-elektroniikan säestämästä Lirimin rääkymisestä, mutta entistä likaisemmalla ja rumemmalla tyylillä. Edellisen levyn kliinisemmästä soinnista on The Struggle Never Endedillä siirrytty enemmän röpelöiseen ja kaikenkattavien, joskin yhä varsin yksinkertaisten äänivallien suuntaan. Vaikka tyyli on poikkeus nykyisen power electronicsin joukossa, ei Institut silti eroa edukseen, sillä bändin tarjonta kuulostaa tällä levyllä enemmän amatöörimäisen viimeistelemättömältä kuin nautittavan erilaiselta. Siinä missä aiempia albumeita on haitannut taustamelun laiha ja Lirimin raakaan ääneen verrattuna ponneton ulosanti, on The Struggle Never Endedin melu painavampaa ja fyysisempää, mutta samalla se kuulostaa siltä kuin kaiuttimeen olisi kipattu useampi litra Biolania ääntä vaimentamaan, eli varsin tukkoista menoa tämä on.
Levyn toinen suuri onglema on kappaleiden lähes täydellinen mitäänsanomattomuus. Kaava "ensin melua, sitten huutoa, päätetään puhesamplella" alkaa kyllästyttää jo ensimmäisen kuuntelukerran aikana, ja muutama kerta lisää työntää tunteet jo vitutuksen puolelle.
Jos Institutin kaikki ammukset ovat tässä, voisi kamppailun jo lopettaa, tai vaihtoehtoisesti mennä ratsaamaan kansankodin asevarikoita raskaamman kaluston toivossa. The Struggle Never Ended on aika tarpeeton julkaisu, varsinkin kun bändillä tiedetään ainakin olleen rahkeita parempaan.
---
-Scinet