STROM.ec - The Manual of Diagnosis (CD)
Neuroscan.org, 2005
On tarpeetonta puhua STROM.ec:n uuteen The Manual of Diagnosis-albumiin kohdistuneista ennakko-odotuksista, sillä sen edeltäjä, kertakaikkisen erinomainen Neural Architect, oli samalla sekä erittäin innovatiivinen ja monipuolinen levy että myös siitä harvinainen melupaketti, että sitä suostuivat kuuntelemaan ja ylistämään myös muutkin kuin power electronicsiin seonneet. STROM.ec onkin siitä mielenkiintoinen yhtye, että vaikka sen soundi on tunnistettavissa oikeastaan missä vain, on bändi silti edennyt harppauksin levystä toiseen.
The Manual of Diagnosis tuo kuultavaksi tuttua sähköistä surinaa, mutta tällä kertaa sen mausteina on toinen toistaan kummallisempia ja odottamattomampia ideoita, jotka vaihtelevat yllättävistä taustamelodioista Surgical Ablation of Neocortexin IDM:n oloisiin "mitä helvettiä?"-tunnelmiin. Levyn aloituskappale Phineas Gage and His Iron Bar on tyyliltään vielä hieman Neural Architectin oloinen selkeässä ja tasaisessa rytmisyydessään, mutta siitä eteenpäin seuraa yllätys toisensa jälkeen. Varsinkin levyn toinen puolikas on huomattavasti bändin aiempia studiojulkaisuja spontaanimman oloista materiaalia, ja se tuokin mieleen enemmän livelevy Laboratorio Suomen, joskin selkeämmällä soinnilla ja paljon vähemmällä huudolla. Reilua karjumista kuullaankin tällä kertaa huomattavasti aiempaa vähemmän, mikä harmittaa hieman sillä aiemman tuotannon vokaaleja kuunteli mielikseen.
Improvisoidun tuntuisesta tyylistään huolimatta The Manual of Diagnosisin kappaleet pysyvät hyvin kasassa, eikä levy missään vaiheessa lipsahda turhanpäiväisen mölyn puolelle. Erikoisuutena raidat tuntuvat hyvin voimakkailta, vaikka ne eivät ole erityisen aggressiivisia tai raskaita. Materiaali on tasaisen vahvaa alusta loppuun saakka, ja levyltä onkin vaikea löytää mitään erityistä huippukohtaa tai pohjanoteerausta, sillä kaikki kappaleet ovat korkean laadun lisäksi miellyttävän monipuolisia.
The Manual of Diagnosis ei todennäköisesti aukea yhtä helposti tai yhtä monelle kuin Neural Architect, mutta se oli ehdottomasti odottamisen arvoinen, sillä näin omaperäistä melua kuuntelee mielikseen. Tosin ottaen huomioon miten usein ensimmäisten kuuntelukertojen aikana mieleen hiipi ylempänä mainittu "mitä helvettiä?"-ajatus, jää ihmettelemään mitä bändi tempaisee hatustaan tämän jälkeen. Kiitos ja kumarrus STROM.ec:lle jälleen yhdestä tyylikkäästä ja muistettavasta julkaisusta.
---
-Scinet
Ensikuuntelu oli aikamoinen yllätys. Niin oli vielä toinenkin ja teennäiset kappaleen nimet huvittivat. Kolmaskaan kerta ei vielä totta sanonut. ... Noin kymmenennellä kuuntelukerralla palaset alkoivat viimein loksahtaa kohdalleen ja The Manual of Diagnosisin nerokkuus alkoi pikkuhiljaa avautua. Näin omaleimaista materiaalia ei teollisuusmusiikin kentällä olekaan vähään aikaan kuultu. Jätän suosiolla käyttämättä termiä “voimaelektroniikka”, sillä se olisi levyn kohdalla aivan liian rajottunut käsite.
Ensimmäinen kompastuskivi oli hieman tunkkaisen oloinen masterointi, joka varsinkin Neural Architectin kuuntelun jälkeen ottaa korvaan. Tämä ei ole kuitenkaan mikään moka, vaan tuo tarkoituksella levylle karumman äänimaailman tavalla, joka ei kuitenkaan hukkaa teosten yksityiskohtia, ja johon tottuu pienellä kärsivällisyydellä. Toinen totuttelua vaativa seikka ovat kokeilut IDM:n mieleen tuoviin melodisuuteen ja rytmeihin. Vaikka kappaleet eivät näiden seurauksena noudatakaan genrelle tuttuja, yleensä monotonisia kaavoja, ei tästä tule kuitenkaan hämääntyä. Monitahoisuudestaan huolimatta kokonaislinja pysyy nimittäin silti taidokkaasi teollisuusmusiikin meluisassa ytimessä.
The Manual of Diagnosis on persoonallisinta materiaalia raskaselektroniikan saralla pitkään aikaan, mutta myös jotain joka todella vaatii aikaa avautuakseen. Antakaa sille se. Tämä on käsky.
---
-vtl