Tarmvred - Tintorama (12")

Low Res, 2005

Tarmvredin seuraavaa albumia on odoteltu jo useamman vuoden ajan, mutta mitään ei ole kuulunut. Ainoat merkit siitä, että Jonas on tuottamassa uutta materiaalia ovat olleet hänen esiintymisensä Mile 329:n kokoelmalevyllä. Nämä kokoelmaraidat ovat vihjailleet tyylin vaihtumisesta aina vain rikkinäisempien biittien suuntaan hyvin artistin live-esiintymisten tyyliin.

Neljän kappaleen mittainen Tintorama vahvistaa ylläolevan käsityksen, sillä levy on täynnä hyvin kaoottista ja rosoista biittiä, jota tukevat erittäin kauniit ja pehmeät synamelodiat. Jokainen kappale on yhtäaikaa hyvin raskas ja pehmeän kaunis, mikä yhdistelmänä toimii erittäin hyvin. Kappaleet tuntuvat aiempaa enemmän fiilis- tai improvisaatiopohjalta tehdyiltä, sillä ne vaihtelevat varsin yllättäen osiosta toiseen. Nopeat muutokset eivät kuitenkaan tee niistä irrallisia, vaan osittainen nykivyys sopii muuhun menoon täysin.

Levy alkaa hyvin vahvasti kappaleella Oskulden, joka lämmittelee kaiuttimia mukavasti kirkkailla nuottikuvioilla, ja potkaisee sitten käyntiin metallisen, tiukan rumpuraidan. Lähes kaikkien instrumenttien kaiuttaminen tekee raidasta hyvin tilavan oloisen, mikä vain lisää sen voimaa. Oskuldenia seuraavat Arsenik, Jungfrun, ja Döden jatkavat samaa rataa, jokainen hieman omaan tyyliinsä laadun pysyessä silti korkealla. Varsinkin Jungfrun lopussa oleva pelkästään mielettömästä biittikaaoksesta muodostuva osuus on ehdotonta kuultavaa kaikille raskaiden elektronisten rytmien ystäville. Siinä nimittäin on energiaa useampaankin biisiin jaettavaksi.

Tintorama on pelkkää asiaa, ja ehdoton hankinta mikäli Tarmvred yhtään kiinnostaa. Synapoppareita voi ottaa päähän siirtyminen Viva 6581! selkeydestä huomattavasti kaoottisempaan suuntaan, mutta on se kumma jos tällaisesta helmestä muka jotain oikeaa valittamisen aihetta löytyy. Tintoramalle siis molemmat peukut ylös ja jälleen kerran jään toivomaan ja rukoilemaan että seuraava albumi vihdoin ilmestyisi.

---
-Scinet

En ole koskaan ollut mikään Tarmvred -fani ja olen jopa pitänyt häntä yhtenä yliarvostetuimmista artisteista. Subfusc oli paikallaan polkevaa rytminoisea ja Viva 6581 kekseliäässä tyylien fuusionnissaan kuitenkin varsin kertakäyttöistä musiikkia. Tältä uudelta EP:ltä en siten pahemmin mitään odottanut ja siksi se iskeekin silmille täysin ennen kokemattomalla voimalla.Tintoraman neljä kappaletta tarjoavat Tarmvrediksi tunnistettavaa, mutta raivokkuudeltaan kaiken vanhan taakseen jättävää ryskettä, jonka mielettömän väkivaltaisesti hakkaavista, mutta silti ihailtavan monipuolisista rumpuraidoista ei yksinkertaisesti voi saada tarpeekseen. Kyseessä on ehdottomasti parasta Tarmvredia toistaiseksi ja siten jotain mikä asettaa odotukset uutta täyspitkää kohtaan täysin uudelle tasolle.

---
-vtl