Detritus - Endogenous (CD)
Ad Noiseam, 2003
Jos itse julkaistua vanhoista demoista koostettua cdr-albumia ei lasketa, on Endogenous englantilaisen Detrituksen vasta ensimmäinen kokopitkä. Tämän tyylikkään levyn ja lukuisten kokoelma- ja remiksaus-esiintymisten ansiosta Detritus on kuitenkin jo saavuttanut huomattavaa suosiota industrial -piireissä. Kovin industrialista musiikista ei kuitenkaan ole kyse, vaan Endogenousilla ollaan edetty alkuaikojen tanssittavasta orkestraali- ja rytminoise-vaikutteita lainailleesta rumpubassosta paljon omaperäisempiin ja rauhallisen introspektiivisiin tunnelmiin.
Peruselementit musiikissa ovat edelleen samat, mutta kappaleet ovat nyt soundiltaan paljon hienovaraisempia ja näin kauniille melodioille jää enemmän tilaa. Rumpubassosta ja trip-hopista lainattujen rytmien ja vahvan melankolisen tunnelman kombinaatio on jotain mitä usein luetaan idm:n tai chill-out electronican alle, mutta niistä Detritus erottuu paljon orgaanisemmalla ja pehmeämmällä yleissoundillaan. Rumpu- ja bassosoundit kuulostavat usein kuin savuista jatsia soittavalta yhtyeeltä lainatuilta ja kappaleessa Ramify basso kuulostaa paikoitellen jopa aidolta läskibassolta. Taustalla koko ajan läsnä oleva melodisuus koostuu lähinnä pianosta ja jousista ja rytmeihin yhdistettynä ne luovat hyvin inhimillisen, melkeinpä urbaanin soundtrackin oloisen kokonaistunnelman.
Endogenousilla Detritus osoittaa todellisen lahjakkuutensa säveltäjänä. Kaikilla levyn kappaleilla on vahva identiteetti, joka pohjautuu niiden yksilöllisiin rakenteisiin ja soundeihin. Progressiivinen rakenne johon kuuluuvat temmon ja rytmien muutokset on olennainen osa kappaleiden kehitystä. Kertaakaan ei kuitenkin sorruta liialliseen kikkailuun vaan kappaleet pysyvät hyvin kasassa ja säilyttävät mielenkiintoisuutensa. Parhaiten tämä monipuolisuus ilmenee emotionaalisesti voimakkaasti latautuneissa kappaleissa kuten Restoration ja Atone, joissa vaihtelevat rytmit ja sävelkulut peilaavat osuvasti luotujen tunnetilojen ailahteluja. Sama dynaamisuus pätee pitkälti myös muihin kappaleisiin ja täten Endogenous kestää loistavasti myös aktiivikuuntelua.
Levyllä ei ole heikkoja kappaleita. Houreista ambient-raitaa Enumeration lukuun ottamatta kaikki kappaleet ovat rytmisiä. Yleistyylistä poikkeavat myös mahtipontinen ja melodialtaan dramaattinen Exogenous, sekä Pneumatic Detachin kanssa yhteistyössä toteutettu meluisa ja teräväsoundinen Immanent. Sama artisti on vastuussa myös toisesta levyn päättävästä kahdesta remiksauksista. Hänen tyylikkään brutaali versiointinsa albumin nimikappaleesta on nopeaa ja meluisaa rytminoisea, joka ainoana Endogenousin kappaleista soveltuu tanssilattialle. Scrap.edx:n käsialaa oleva remiksaus Immanentista lisää myös raskautta ja nopeutta, mutta myös katkonaisuutta, jonka takia se ei taivu edeltäjänsä tavoin tanssittavaksi.
Detrituksen Endogenous on poikkeuksellisen laadukas debyyttialbumi ja mielestäni Ad Noiseamin toistaiseksi paras julkaisu. Mikään levyllä ei edes vihjaa aloittelevuuteen vaan kaikki on viimeisen päälle harkittua ja toteutettua. Monipuolisen tyylinsä ansiosta levyä voi suositella varauksetta ja genrerajoihin katsomatta kaikille kauniin melankolisesta ja vahvasti tunnelmallisesta musiikista nauttiville.
---
-vtl