Lapsed - Twilight (CD)
Ad Noiseam, 2004
Lapsedin debyyttialbumin Twilight soundia ei ehkä voi kutsua maailman omaperäisimmäksi, mutta erittäin viimeisen päälle tuotettu ja kypsä näyte miehen taidoista se kuitenkin on. Periaatteessa Lapsed seilaa varsin perinteisen idm-lipun alla onnistuen kuitenkin välttämään sen suurimman perisynnin eli itsetarkoituksellisen kikkailun. Autechre ja kumppanit on kyllä kuitenkin tullut taatusti useampaankin kertaan kuunneltua.
Twilightin soundista saa jotain kuvaa jos kuvittelee Gridlockin tai Displacerin tapaisen industrial-pohjalta ponnistavan idm-artistin tyylin riisuttuna vain ääriviivoihinsa. Kaikki on minimalistisempaa, mutta sama tunnelma on edelleen tallella. Kaikki soundit ovat glitchille tyypillisesti hyvin ”pieniä” ja teräviä ja taustalla oleva pelkistetty melodisuus on etäinen. Kokonaisuus on kuitenkin rakennettu niin, että kaikissa kappaleissa on selvä rakenne, johon pääsee helposti sisälle ja jota on helppo seurata. Jos Cordell Klier tuottaisi edellä mainittua Displaceria, voisi lopputuloksena hyvinkin olla jotain tällaista.
Levy koostuu kolmestatoista toisiinsa sulautuvasta nimettömästä kappaleesta ja levyn päättävästä, hyvin tyyliin sopivasta Displacerin remiksauksesta. Twilight alkaa vahvasti erittäin tummasävyisellä ja uhkaavalla tunnelmoinnilla. Levyn edetessä rytmit muuttuvat kuitenkin koko ajan dominoivimmiksi ja hiljalleen rakentuvat minimalistiset napsunnat korvautuvat suoraviivaisemmilla selkeään bassorumpuun perustuvilla rakenteilla. Samalla myös melodiat tulevat enemmän pintaan ja yleistunnelma muuttuu kevyemmäksi, sekä vähemmän synkäksi. Twilight saakin edetessään enemmän ja enemmän Monolaken kaltaisen minimaaliteknon piirteitä. Levyn tarttuvuus lisääntyy, mutta samalla menetetään jossain määrin sitä omaperäisyyttä ja tunnelmaa jota levyn alku lupasi.
Henkilökohtaisesti koen, että Lapsed on vahvimmillaan juuri synkimmillään levyn avaavissa kolmessa ensimmäisessä raidassa. Varsinkin vääristyneen kitarasamplen takia Dead Hollywood Starsin mieleen tuova kakkoskappale on hieno osoitus Lapsedin melodia- ja rytmitajusta. Minimaaliteknoon kallellaan olevista kappaleista tarttuvat seitsemäs ja kahdeksas kappale rullaavat vielä hyvin, mutta niistä eteenpäin jää kappaleista tunne, että ideat olisivat alkaneet loppua ja tyylitaju hieman pettää. Yli 60 minuuttia kestävää levyä olisikin varmasti voinut lyhentää, jolloin kokonaisuus säilyttäisi intensiivisyytensä paremmin.
Twilight on joka tapauksessa positiivinen yllätys, jota varmasti kuuntelee mielellään jos esimerkiksi yksikään vertailukohtina esiin nostetuista artisteista uppoaa. Sen verran oman tyylin hakemisen tuntua levyllä kuitenkin on, että todellinen läpimurto lienee vasta tulossa. Siltä onkin sitten lupa odottaa paljon, sillä tyylikkäästi ja taidolla Lapsed jo nyt glitchinsä hallitsee.
---
-vtl