Control - Affliction (CDr)

Misanthrope Studio, 2004

Tämän päivän merkittävimpien voimaelektroniikka-artistien joukkoon viimeisimmillä julkaisuillaan nousseen Controlin tahti ei hiivu. Hädin tuskin on ehtinyt edellisestä Natural Selectionista toipua kun jo uutta materiaalia pukkaa päälle oman Misanthrope Studiosin julkaiseman Affliction -ep:n muodossa. Aivan uudesta materiaalista ei kuitenkaan liene kysymys vaan näiden kuuden kappaleen juuret juontavat ajallisesti heti edellisen levyn julkaisua seuranneisiin kuukausiin.

Ilman vihkosen mainintaakin saisi asiasta vihiä heti ensimmäisestä kappaleesta. Eniten edeltäjänsä brutaaliutta muistuttava Art of Dying alkaa hyvin tutun kuuloisella ”killing someone is easy” -samplella, joka esiintyi jo Natural Selectionin Hunting Ground -kappaleessa. Afflictionin kappaleissa on ehkä hieman ylijäämän tuntua, mutta koska kyseessä on Control, mistään B-luokan kuonasta ei kuitenkaan ole kyse. Yleistunnelmaa voisi luonnehtia edellisen levyn päälle hyökyneen väkivaltaisuuden sijaan tasaisen tappavaksi.

Tyylillisesti liikutaan jo hyvin tutuksi tulleilla linjoilla. Soundiltaan Affliction ei ole kuitenkaan niin jäsennelty ja voimakas kuin edeltäjänsä, vaan tyyli on pikemminkin jostain Natural Selectionin ja Misanthropen välistä. Tämä ilmenee lähinnä kappaleiden kliimaksien painottumisessa enemmän puhtaan meluvallin kaaoottiseen voimaan kuin monipuolisempaan, toisistaan selkeästi erottuvien looppien yhdistelyyn. Poikkeuksen tähän tekee Thirst for Revenge, jonka tasaisen perkussion kantama ja tunnelmaan keskittyvä rakenne on enemmän death industrialia kuin voimaelektroniikkaa.

Soundissa keskitytään enemmän teräviin keski- ja korkeataajuuksiin, ja siten levyltä puuttuu jossain määrin se oman massansa alla luhistuvan basson tuoma fyysisyys, joka teki Natural Selectionista juuri niin musertavan kokemuksen. Olo ei kuitenkaan ole yhtään sen helpottuneempi, sillä korkeampiin taajuuksiin painottuminen tekee Afflictionista korvalle rasittavamman kuunnella. Liialliseen vinguttamiseen ei kuitenkaan onneksi kertaakaan sorruta.

On kuitenkin korostettava, että vaikka kuinka yritän yllä löytää eroa tämän ja aiempien julkaisujen kanssa, ovat nuo erot varsin hienovaraisia. Toisin sanoen Controlin ja yleensäkin laadukkaan voimaelektroniikan ystävät eivät taatusti pety, vaikka mitään kovin uutta Affliction ei tarjoakaan. Pakkohankintana tätä on hankala pitää, mutta jos ylistetty Natural Selection on jo alkanut maistua puulta, tarjoaa Affliction varmasti maittavaa välipalaa seuraavia tuotoksia odotellessa.

---
-vtl

Rehellisesti sanottuna Afflictionin nimi voisi olla "se nauha joka ei päätynyt Natural Selectionille". Tämän CDR:n materiaali on nimittäin, kuten vtl jo sanoikin, samankaltaista Natural Selectionin kanssa, samoja käytettyjä soundeja myöten. Meno tosin on kertaluokkaa hiljaisempaa ja levyn äänestä puuttuu se Natural Selectionin mieletön kaiuttimia kiduttanut raskaus. Lopputulos on silti melkein kaikki muut PE-artistit brutaaliudessaan jättävä paketti, mutta kokemuksena tämä ei jää mieleen läheskään yhtä hyvin kuin edeltäjänsä.

Affliction on tiivistettynä ihan kelpo lisä hyllyyn Controliin jo muutenkin hurahtaneille, mutta kyllä tämä hieman tarpeettomalta julkaisulta tuntuu.

---
-Scinet