Antigen Shift - Next to Departed (CD)

Frozen Empire Media, 2004

Parhaisiin viime vuosina debytoineisiin rytminoiseartisteihin lukeutuvan Antigen Shiftin uutuus Next to Departed on omaleimainen, mutta luonnollinen jatko soundin kehityksessä. Teknisesti se yhdistää Implicit Structuresin raa’an rytminoisen This Moment of Cold Remembering -ep:n pidetellyn rikkonaisiin rakenteisiin ja elokuvamaiseen tunnelmallisuuteen.

Perustyyli on pitkälti jälkimmäisen peruja eli kappaleet rakentuvat toisistaan irrallisten etäisen taustan ja etualalla olevien iskevien rytmien kombinaation varaan. Antigen Shiftin rytmien monipuolisuus ja kekseliäisyys on varsin omaa luokkaansa verrattuna suurimpaan osaan rytminoiseartisteista, mutta tämä tarkoittaa samalla, että kappaleet ovat raskaudestaan huolimatta myös vähemmän tanssilattialle soveltuvia. Tätä kuitenkin pyrkivät korjaamaan uusina elementteinä mukaan tuodut elektrosoundit sekä suoraviivaiset teknovivahteet.

Levyn ensiluokkainen masterointi Metarcissa ansaitsee erikoismaininnan, sillä albumin äänimaailma on kauttaaltaan äärimmäisen terävä ja kirkas. Tämä saa erityisesti särjetyt äänet kuulostamaan viiltävän rajuilta tehden rauhallisemmistakin kappaleista varsin voimakkaita, jopa fyysisen tuntuisia.

Antigen Shiftiä parhaimmillaan levyllä edustavat rakenteeltaan monipuoliset A Distant Exit sekä albumin nimikappale. Näistä varsinkin edellinen tuo mieleen Tarmvredin melodisemman tai Somatic Responsesin vanhan Circumflex -albumin ajan tuotannon. Näihin verrattuna Antigen Shiftin soundi on kuitenkin paljon terävämpi ja jäsennellympi, sekä kappaleiden rakenne monipuolisempi. Kummatkin ovat erittäin vahvalla tunnelmalla varustettuja progressiivisia kokonaisuuksia, joiden kehitystä on palkitsevaa seurata vaikka Next to Departed hieman sortuukin intensiivisyyttä syövään turhaan pitkitykseen.

Suoraviivaisemmista kappaleista peräkkäiset I Want ja 7 Days ovat soundiltaan lievästi särjettyä, mutta raskasta teknoa, joka muistuttaa jossain määrin materiaalia, jota Synth-Etik viimeisimmällä albumillaan julkaisi. Kummatkin ovat tarttuvaa ja teknisesti hyvin rakennettua, mutta paljon vähemmän omaperäistä kuin levyn muut kappaleet. Varsinkin 7 Days tuntuu täytteeltä, sillä se ei oleellisesti eroa edellisestä mitenkään ja siten kappaleet olisi ehkä voinut tiivistää yhdeksi tiukemmaksi kokonaisuudeksi.

Kolmas suoraviivaiseen rytmiin nojautuva kappale To My Left, Something is Right on levyn todellinen outolintu. Kevyellä trance-melodialla käyntiin lähtevä kappale saa jo melkein painamaan selausnappia, mutta onneksi viime hetkellä äärimmäisen raa’at, repivät rytmit liittyvät mukaan ja jyräävät kiksuilut armotta aleen. Täydellisesti niitä ei kuitenkaan saada kuriin vaan kepeitä nostatuksia kuullaan vähän väliä. Kappale onnistuu kuitenkin lähes mahdottomassa yhdistäessään nämä levyn sekä kevyimmät, että raskaimmat osuudet käsittämättömän tarttuvaksi kokonaisuudeksi, jolla voi yllättää yhden jos toisenkin klubille eksyneen kiksuteinin.

Muista kappaleista Butoh [There is no love in your hate] on kuin suoraan This Moment of Cold Rememberingiltä pidättelevällä tyylillään, jossa aavemainen tausta dominoi, eikä biittejä päästetä kertaakaan jyräämään täydellä voimallaan. My Opening Farewell sen sijaan on todella yllättävä, mutta onnistunut veto hitaalla illbient -rytmillään ja hämyisen jatsahtavalla tunnelmallaan. Aivan kuin Scorn jammailisi Somatic Responsesin kanssa. Levyn päättävä Iszoloscopen remiksaus A Distant Exitistä on levyn tanssittavin teos, mutta samalla myös sen tylsin esitys läpeensä suoraviivaisella rakenteellaan. Varsinkin kevyen neljän soinnun päämelodian jääminen kiertämään biitin päälle parin viimeisen minuutin ajaksi on todella helpon ja amatöörimäisen kuuloista.

Next to Departed osoittaa, että jos ennakkoluulotonta rohkeutta vain riittää, pystyy rytminoiseakin vielä tekemään innovatiivisesti. Vaikutteita on toki eriteltävissä, mutta Antigen Shift on onnistunut luomaan omaleimaisen tyylin, jossa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla rytminoisen brutaalius, sekä idm:n monipuolinen ja kokeileva rakenne. Itse en ole suoraviivaisista teknoelementeistä täysin innoissani, mutta ne eivät onneksi ole pääosassa levyllä. Ellei tampattavuus ole ainoa musiikin kriteeri, on Next to Departed suositeltava esimerkki siitä, miltä ahtaista genrerajoista piittaamaton moderni rytminoise voi nykyään kuulostaa.

---
-vtl