Atrabilis Sunrise - Aesthetics of Self-Destruction (7")
Formosan Records, 2003
Ranskalaisen Catharsiksen sivuprojekti Atrabilis Sunrise oli ennen tätä pientä valkoista vinyyliä tuntematon suuruus. Tai suuruus se ei ole vieläkään, mutta tuntemattomaksi sen ei ole syytä jäädä. Siinä missä Catharsis keskittyi ahdistavaan death industrialiin, painelee Atrabilis Sunrise pitkälti omaperäisemmillä poluilla, joilla kauneus ja groteskius lyövät kättä arveluttavalla tavalla.
A-puoli alkaa rauhallisesti sirisevällä introlla, joka räjähtää kuin tyhjästä aggressiiviseen, vahvaan bassoon nojaavaan rytmiseen melulooppiin ja väkevään huutoon. The World is Full of Me on levyn ehdoton huippuhetki, jonka päällekäyvä, lähes tanssittava ote tuo vahvasti mieleen Haus Arafnan. Aggression purkauduttua kappale liukuu kuin huomaamatta Aesthetics of Self-Mutilationin leijuvaan, epätodellisen ylevään syntikkamaalailuun.
Skitsofreenisella tunnelmoinnilla jatkaa myös B-puolen todella häiritsevästi uliseva ja omituisia kaiutettuja sampleja sisältävä Ultra-Violence Theme. Kappale päättyy pahaenteiseen ranskankieliseen puhesampleen, josta Illumination jatkaa pehmeällä, viattoman kuuloisella soittorasiamelodiallaan. Se jää kuitenkin pian terävän sirinän ja iskevien perkussioiden alle. Juuri kun kappaleen olettaisi pääsevän täydellä voimallaan käyntiin se loppuukin kuin seinään ja jättää kuulijan ihmettelemään mistä ihmeestä kappaleissa saattoi olla kysymys.
Tasapainoilu näennäisen viattomien ja aggressiivisten elementtien välillä on juuri levyn vahvuus. Periaatteessa levystä on hankala saada otetta, mutta toisaalta juuri sen omituisuus pitää kokonaisuuden mielenkiintoisena ja saa kuuntelemaan uudelleen. Aesthetics of Self-Destruction ei ole mikään pakkohankinta, mutta taatusti mielenkiintoinen pieni lisä se häiriintyneen tunnelmoinnin ystävien levyhyllyihin on.
---
-vtl